Muuttuisiko elämäni?
Marraskuun Kulmakivessä kirjoitin Jeesuksen ja samarialaisen naisen kauniista kohtaamisesta, jossa Jeesus teki naisesta Jumalan palvelijan. Samarialainen nainen sai myös syvällisen pikakoulutuksen, kun Jeesus opetti hänelle mitä on palvonta. ”Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23-24)
Tänään keskellä joulun odotusta jatkan edellisen kirjoitukseni ajatuksia kysymällä meiltä: ”Muuttuisiko jokin elämässäni, jos palvoisin Jumalaa Hengessä ja totuudessa?” ”Muuttuisiko jokin elämässäni, jos Hän olisi elämäni keskipiste ja olisin antanut Hänelle täyden hallintavallan elämässäni?” Tiedän, että nämä kysymykset eivät ole helppoja. Lisäksi meidän ei pidä koskaan kysyä näitä kysymyksiä toisten ihmisten puolesta, vaan käydä omaa sisäistä keskustelua.
Meidän elämämme Kristuksen lain, vapauden lain alaisuudessa ei tulisi kysyä näitä kysymyksiä ahdistavasti, vaan miettiä niitä vapauttavina, rohkaisevina ja avartavina. Hebrealainen ilmaisu שָׁחָה, shachah, kumartua, polvistua kasvoilleen maahan, kunnioituksessa ja palvonnassa on juuri tällainen meidät vapauttava ilmaisu. Saamme luovuttaa elämämme hyvän ja rakastavan Taivaallisen Isän hallintavaltaan ja Hänen huolenpitoonsa. Saamme luopua omasta itsekkäästä tahdostamme ja luottaa Hänen viisauteensa. Eikö olekin ihmeellistä ajatella, että elämämme on Jumalan käsissä. Hän tietää mikä on meille parasta. Hänen johdatuksessaan kulkeminen täytyy olla motivoivinta mitä maan päällä voimme koskaan kokea!
Eli muuttuko jokin? Kyllä! Elämämme muuttuu mielekkäämmäksi, turvallisemmaksi ja avarammaksi. Ehkä juuri tätä Jeesus korosti sanoessaan, että Isä lähettää meille toisen Puolustajan, toisen samanlaisen kuin Hän, Pyhän Hengen. ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni. Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä. En minä jätä teitä orvoiksi vaan tulen luoksenne. (Joh. 14:15-18)
Jakson alussa Jeesus viittaa Hänen käskynsä pitämiseen. Tällainen käsky on Jeesuksen uusi käsky rakastaa toinen toistaan. Tämä on yksi niistä käytännön elämän hedelmistä, joka tulee vähitellen esiin elämässämme. Seinäjoen Helluntaiseurakunnan pastori Jakob Huttunen on todennut syvemmän Jumalan tuntemisen johtavan aina rakkauteen seurakuntaa kohtaan. Tämän lahjan saamme Pyhän Hengen kautta ja se johtaa keskinäiseen rakkauteen.
Kaikkia siunaten
Seppo Kaski
Tulee aika ja se on jo nyt
Uuden testamentin ehkä kauneimmassa, naisen asemaa nostavassa kuvauksessa, Jeesus saa aikaan valtavan muutoksen sanoessaan kaivolla samarialaiselle naiselle: ”Anna minulle juotavaa.” (Joh. 4:7) Erik Ewalds on tehnyt tästä Raamatun jaksosta oivallisen huomion: Pyytäessään vettä Jeesus teki samarialaisesta naisesta Jumalan palvelijan. Hyljeksitty ja kyseenalaisessa maineessa oleva nainen oli yhdessä hetkessä nostettu Jumalan palvelijan asemaan!
Kun luet koko Raamatunjakson (Joh. 4:1-30), huomaat Jeesuksen ja samarialaisen naisen välisen keskustelun seuraukset. Seuraavassa hetkessä nainen oli jo kertomassa Jeesuksen toiminnan ihmeellisyydestä muille kyläläisille.
Jeesuksen oppitunti ei kuitenkaan pääty tähän vaan Hän jatkaa puhuen naiselle Jumalan palvonnasta (Worship): ”Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.” Nainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.”
Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.”
(Joh. 4:23-26)
Jeesus ilmaisi itsensä samarialaiselle naiselle ja naisesta tuli Messiaan todistaja. Erityistä on kuitenkin se, että Jeesus opetti naiselle hyvin syviä asioita puhuessaan Isän palvonnasta hengessä ja totuudessa. Samalla Jeesus opetti meille kaikille Hänen opetuslapsilleen uskonelämämme tärkeimmän asian. Sen mitä on palvonta. Palvonnassa asetamme koko elämämme keskipisteeksi kaikkivaltiaan ja kaikkiriittävän Jumalan.
Palvonnan ilmaisu oli hebrealaisessa kulttuurissa kunnioituksessa tapahtuva kasvoilleen maahan kumartuminen. Siinä oma itsekäs tahto laitetaan syrjään ja palvotaan Jumalaa nöyrällä sydämen asenteella. Tämä on tärkeä muistutus meille, että laittaisimme elämässämme Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikessa ensimmäiseksi, elämämme turvaksi ja suojaksi, kaiken tiedon ja viisauden lähteeksi. Palvonnassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolmiyhteinen Jumala, on elämämme keskiössä, ensimmäisenä ja tärkeimpänä kaikesta.
Hengessä ja totuudessa kaikki tämä on mahdollista. Totuus meistä itsestämme suhteessa Hänen suuruuteensa, johtaa vapauttavaan ajatteluun. Jumala elämämme keskiössä on Hänen tekonsa. Kun sydämemme kääntyy Hänen puoleensa kaikessa, niin se riittää. Silloin palvomme Häntä hengessä ja totuudessa!
Kaikkia siunaten
Seppo Kaski