Pastorin pöydältä

Palavaa ja palamatonta

Meidän kaikkien on helppo Paavalin tavoin todeta, että Jeesus Messias on ainoa uskonelämän ja seurakunnan perustus. Tästä perustuksesta ja sille rakentamisesta Paavali kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille.

Kor. 3:11. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. 12. Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on. 14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15. Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

Kun olen pohdiskellut elämän katoavaisuutta, olen kysynyt miten rakennamme ja mihin laitamme turvamme. Ihmistekoinen, puusta, heinistä ja oljista rakentaminen ei oikeastaan lainkaan kuuluisi meidän uskovien elämän rakennusmateriaaleiksi, eikä myöskään seurakunnan rakentamiseen.

Tulessa ilmestyvä päivä voi olla sellainen koettelemus, jossa ymmärrämme, että ihmistekoinen ei tuokkaan meille turvaa tai todellista hyvinvointia.

Seurakunnan rakentamisessa ihmistekoista voi olla Raamatun sanan ohittava tai siihen inhimillisen viisauden mukaan jotakin lisäävä ajattelu. Ehdotamme helposti rakentamiseen metodeja, jotka todellisuudessa ovatkin vain puusta, heinistä ja oljista rakentamista.

Miten voisimme sitten erottaa aidot, Raamatun sanasta nousevat rakennusmateriaalit, kullan, hopean ja jalokivet. Ensinnäkin on pysyttävä pelastuksen perustuksella, yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Siihen ei ole mitään lisättävää. Kaikki muukin on luvattu antaa meille. Emme tarvitse mitään ihmistekoista.

Kor. 1: 30. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, 31. jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu: ”Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.” (Vrt. 2. Piet. 1:3)

Annetaan Hänen kasvattaa ja johdattaa meitä. Hänessä on kaikki mitä tarvitsemme. Olen kuullut seurakunnassamme itseäni nuorempien oivallisesti sanat: ”Annetaan Jeesuksen ottaa elämässämme kuskin paikka.”

Kaikkia siunaten

Seppo Kaski

Tulee aika ja se on jo nyt

Uuden testamentin ehkä kauneimmassa, naisen asemaa nostavassa kuvauksessa, Jeesus saa aikaan valtavan muutoksen sanoessaan kaivolla samarialaiselle naiselle: ”Anna minulle juotavaa.” (Joh. 4:7) Erik Ewalds on tehnyt tästä Raamatun jaksosta oivallisen huomion: Pyytäessään vettä Jeesus teki samarialaisesta naisesta Jumalan palvelijan. Hyljeksitty ja kyseenalaisessa maineessa oleva nainen oli yhdessä hetkessä nostettu Jumalan palvelijan asemaan!

Kun luet koko Raamatunjakson (Joh. 4:1-30), huomaat Jeesuksen ja samarialaisen naisen välisen keskustelun seuraukset. Seuraavassa hetkessä nainen oli jo kertomassa Jeesuksen toiminnan ihmeellisyydestä muille kyläläisille.

Jeesuksen oppitunti ei kuitenkaan pääty tähän vaan Hän jatkaa puhuen naiselle Jumalan palvonnasta (Worship): ”Mutta tulee aika, ja se on jo nyt, jolloin oikeat rukoilijat palvovat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia palvojia Isä etsii. Jumala on Henki, ja niiden, jotka häntä palvovat, tulee palvoa hengessä ja totuudessa.” Nainen sanoi hänelle: ”Minä tiedän, että Messias tulee, hän, jota sanotaan Kristukseksi. Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.”
Jeesus vastasi: ”Minä olen se, minä, joka puhun kanssasi.”
(Joh. 4:23-26)

Jeesus ilmaisi itsensä samarialaiselle naiselle ja naisesta tuli Messiaan todistaja. Erityistä on kuitenkin se, että Jeesus opetti naiselle hyvin syviä asioita puhuessaan Isän palvonnasta hengessä ja totuudessa. Samalla Jeesus opetti meille kaikille Hänen opetuslapsilleen uskonelämämme tärkeimmän asian. Sen mitä on palvonta. Palvonnassa asetamme koko elämämme keskipisteeksi kaikkivaltiaan ja kaikkiriittävän Jumalan.

Palvonnan ilmaisu oli hebrealaisessa kulttuurissa kunnioituksessa tapahtuva kasvoilleen maahan kumartuminen. Siinä oma itsekäs tahto laitetaan syrjään ja palvotaan Jumalaa nöyrällä sydämen asenteella. Tämä on tärkeä muistutus meille, että laittaisimme elämässämme Jumalan ensimmäiselle sijalle, kaikessa ensimmäiseksi, elämämme turvaksi ja suojaksi, kaiken tiedon ja viisauden lähteeksi. Palvonnassa Isä, Poika ja Pyhä Henki, kolmiyhteinen Jumala, on elämämme keskiössä, ensimmäisenä ja tärkeimpänä kaikesta.

Hengessä ja totuudessa kaikki tämä on mahdollista. Totuus meistä itsestämme suhteessa Hänen suuruuteensa, johtaa vapauttavaan ajatteluun. Jumala elämämme keskiössä on Hänen tekonsa. Kun sydämemme kääntyy Hänen puoleensa kaikessa, niin se riittää. Silloin palvomme Häntä hengessä ja totuudessa!

Kaikkia siunaten
Seppo Kaski