Johdanto

Vuosisadan alussa syntyneen helluntaiherätyksen vaikutus alkoi tuntua Riihimäellä vuonna 1928, jolloin nuori ja tulisieluinen varusmies Ensio Lehtonen Helsingistä piti kokouksia suojeluskunnan talolla. Tämän työn tuloksena saatiin kastaa useita uskoontulleita. Näin syntyneen noin kymmenen hengen ryhmän voimin pidettiin yllä kokoustoimintaa, joka kuitenkin vähitellen 1930-luvulla loppui. Jäljellä olevat uskovat liittyivät Hyvinkään Saalem-seurakuntaan.

1940-luku

Heti viime sotien jälkeen vuonna 1945 muutti Riihimäelle Karjalasta siirtolaisia. Heidän joukossaan saapunut junamies Väinö Pirinen, vaimonsa Katrin kanssa, asettui asumaan Patastenmäkeen. Torikauppias Armas Iilo vaimonsa kanssa muutti puolestaan Herajoelle. Yhdessä he alkoivat pitää kotirukouskokouksia, ja niihin tulikin heti alusta alkaen mukaan myös neljä sisarta, jotka olivat tulleet uskoon Ensio Lehtosen pitämissä kokouksissa. Kotikouksiin kutsuttiin myös naapureita. Mukana oli lähiseutujen sananjulistajia kuten Urho ja Helvi Lähde, Veikko Lähde ja Eino Vesa. Tilaisuuksia pidettiin myös rautatieläisten talolla, Ahjon ruokalassa ym. vuokrahuoneissa. Ihmisiä tuli uskoon ja kesällä vuonna 1946 pidettiin kastetilaisuus vanhalla uimalaitoksella. Kastajana oli Urho Lähde ja kastettavia seitsemän. Tilaisuudessa oli mukana Helsingin Saalem-seurakunnan soittokunta ja väkeä oli paljon.

Pääsiäisenä vuonna 1947 rautatieläisten talolla pidetyissä kokouksissa oli mukana saarnaaja Tauno Pitkänen perheineen. Tauno saarnasi ja hänen Aili-vaimonsa johti paikallisista uskovista koottua kuoroa, joka innostuneesti lauloi. Kuorotoiminta Riihimäellä oli alkanut, ja se on vuosien myötä jatkunut edelleen.

Tauno ja Aiki Pitkänen muuttivat Riihimäelle, ja syksyllä lokakuun 26. päivä 1947 perustettiin Riihimäelle Helluntaiseurakunta, joka sai nimekseen Riihimäen Siion-seurakunta. Perustava kokous pidettiin Armas Iilon kodissa Herajoella ja osanottajia oli läsnä 16 henkilöä: Veljet Ensio Nurmi, Ville Pihlaja, Tauno Pitkänen, Väinö Pirinen ja Armas Iilo sekä sisaret Elma Bitter, Impi Iilo, Sanna Kalenius, Ida Pasanen, Tyyne Pihlaja, Katri Pirinen, Aili Pitkänen, Annikki Pohjonen, Ida Ranta, Amalia Repo ja Hilma Salonen.

Seurakunnan vanhimmistoon siunattiin kolme veljeä: Tauno Pitkänen, Väinö Pirinen ja Armas Iilo. Rukoushuoneyhdistys Siion ry. perustettiin keväällä 20. maaliskuuta 1948, jonka puitteissa voitiin hoitaa seurakunnan taloudellisia asioita. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli Tauno Pitkänen, joka oli myös seurakunnan ensimmäinen saarnaaja vuosina 1947-49 ja siirtyi täältä Savonlinnaan.

1950-luku

Eläkkeellä oleva opettaja Teuvo Jokinen Mommilasta hoiti saarnaajan tehtäviä lokakuusta 1949 joulukuuhun 1952. Tilaisuuksia järjestettiin edelleen eri vuokrahuoneistoissa, mutta pienelle joukolle se kävi vähitellen taloudellisesti liian raskaaksi. Niinpä rukoiltiin palavasti, että seurakunta saisi vakituisen kokoushuoneen käyttöönsä. Rukouksiin tulikin vastaus kun A. Lehtosen perikunta ilmoitti lehdessä vuokraavansa Hämeenkatu 56:ssa sijaitsevan entisen puusepänverstaan varastohuoneen. Huone oli huonokuntoinen, mutta hyvällä paikalla. Seurakunta teki vuokratarjouksen, senmukaisen kuin arveltiin pystyttävän maksamaan. Pian tulikin puhelinsoitto, että Siion-seurakunta saa huoneiston tarjoamallaan vuokralla. Vuokrasopimus tehtiin 1.4.1951. Talkoilla, joita johti Veikko Piho, kunnostettiin tuo ns. ”pylvässali ” ja vihkiäisjuhlaa vietettiin ensimmäisenä helluntaipäivänä 1951. Saarnaaja Lauri Hokkanen siunasi huoneen uuteen käyttöön. Seurakunta sai näin oman kokoushuoneen, ja vaikkakin siinä oli puutteita, oltiin tyytyväisiä ja onnellisia.

Lähes 50 hengen seurakunta piti yllä kokoustoimintaa myös ympäristössä: mm. Ryttylässä ja Mommilassa sekä ulkoilmakokouksia keskuspuistossa. Telttajuhlia pidettiin joka kesä keskustassa, ja niissä vierailivat puhujina mm. Eino Manninen, Mauri Liukkunen, Vilho Lahti, Arvid Böhm ym. Vankilassa ja työsiirtoloissa vierailtiin usein.

Pyhäkoulutyötä tehtiin myös innokkaasti ja lapsia kävi paljon eri paikoissa pidettävissä pyhäkouluissa.

Pitkäset muuttivat takaisin Riihimäelle joulukuussa 1952 ja Tauno Pitkänen palveli uudelleen seurakuntaa vuoteen 1958 asti, jolloin hän joutui jättämään vakinaisen julistustyön, koska hänen äänensä ei kestänyt saarnaajan ammatissa. Pitkäset ryhtyivät tekemään kokoustelttoja. Vanhimmistossa Tauno-veli kuitenkin palveli vielä n. 20 vuotta.

Lähetystyötä on seurakunnassa tehty alkuajoista lähtien. Lähetyskokouksissa kerättyjä varoja toimitettiin lähetystyön eri tarpeisiin mm. lähetyslaiva Ebeneserille. Myös ompeluseuratyö oli aloitettu vuonna 1954. Vuonna 1956 seurakunta otti säännöllisen ¼ kannatusvastuun Aleksi ja Elmi Tynkkysestä, jotka Hyvinkään Saalem-seurakunta lähetti Siamiin, nykyiseen Thaimaahan.

1950-luvun lopulla, alkoi vanha Siion käydä ahtaaksi ja mielissä alkoi kypsyä päätös oman rukoushuoneen rakentamisesta. Pian Paavo Juvosen tultua seurakunnan saarnaajaksi tammikuun alussa vuonna 1959, löytyi tontti rukoushuonetta varten keskustasta Koivistonkatu 5:stä. Noin satajäseninen seurakunta otti rohkean uskonaskeleen aloittaessaan rakentamisen ilman alkupääomaa. Mutta alttius ja uhrimieli oli seurakuntalaisten sydämissä ja rukoushuonetta rakennettiin pääosin talkoovoimin. Rakennustöitä johti ja valvoi Teuvo Jokisalo Keravalta. Näihin aikoihin oli seurakunnalla oma Polle-hevonen, jolla saatiin ajetuksi puutavaraa edullisesti lumituhon turmelemasta metsästä.

1960-luku

Ahkeran uurastuksen tuloksena rukoushuone valmistui ja vihkiäisjuhlaa vietettiin 10.4.1960. Vihkiäispuheen piti Eino Manninen ja rukoushuone oli täynnä väkeä. Jumala oli hankkeessa mukana, ja noin yhdeksän vuoden kuluttua oli seurakunnan rakennusvelat maksettu.

Paavo Juvosen siirryttyä toiselle paikkakunnalle vuonna 1961, tuli saarnaajaksi keskuuteemme Paavo Kauhanen. Hän palveli seurakuntaa vuoden 1961 kesästä vuoden 1964 loppuun. Tänä aikana tehtiin innolla telttatyötä, usein kahden teltan ollessa yhtä aikaa pystytettyinä eri paikoissa. Myös yhteiskristilliseen katulähetystyöhön otettiin aktiivisesti osaa. Lasten- ja nuortenkuorot olivat ahkerasti toiminnassa 1960-luvulla, mm. laulaen kokouksissa ja tehden vierailuja eri kohteisiin.

Vuoden 1965 maaliskuussa seurakunnan työntekijäksi tuli Sulo Pärssinen, joka yhdessä Hilkka-vaimonsa kanssa teki työtä noin puolentoista vuoden ajan siirtyen täältä Tukholmaan seurakuntatyöhön syksyllä 1966. Samana vuonna lokakuun alusta saarnaajaksi tuli Artturi Kukkula. Hänen työkautensa Riihimäellä kesti syksyyn 1969 eli noin kolme vuotta. Kukkulan aikana seurakunnan nimi muutettiin Siion seurakunnasta Riihimäen Helluntaiseurakunnaksi ja rukoushuoneyhdistys Riihimäen Helluntailähetys ry:ksi. Muutoksia tehtiin Helluntaiherätyksessä tuolloin valtakunnallisen yhdenmukaistamisen vuoksi.

Lähetystyössä kannatimme edelleen Aleksi ja Elmi Tynkkystä ja lisäksi pienellä osakannatuksella Hannu ja Marjatta Kettusta. Heidän kannastuksistaan kuitenkin luovuttiin kun seurakunta sai omat nimikkolähetit: Risto ja Anneli Ropon, jotka helmikuussa vuonna 1969 lähtivät Japaniin. Ropot palasivat Japanista vasta Riston eläkeiän koitettua kesällä 2006. Lähetystyön hyväksi on vuosien aikana järjestetty lähetyslounaita ja myyjäisiä, joita on valmistellut jo 1960-luvun alkupuolella toimintansa aloittanut lähetyspiiri.

Artturi Kukkulan seurakuntatyön aikana romanien keskuudessa oli herätystä ja seurakunnan yhteyteen saatiin siunata toistakymmentä romanisiskoa ja -veljeä.

Ensimmäinen lasten ja varhaisnuorten raamattuleiri pidettiin yhdessä Hyvinkään Saalem-seurakunnan kanssa Valkjärvellä Puujaassa vuonna 1962. Tästä hyviä kokemuksia saaneena on seurakuntamme järjestänyt omia noin viikon pituisia leirejä joka kesä vuodesta 1968 lähtien, aluksi Viralassa ja viime vuosina pääosin Lopella Räyskälässä. Eri ikäryhmille on vuosien varrella järjestetty useita leirejä ja retkipäiviä.

Artturi Kukkulan jätettyä seurakunnan saarnaajan tehtävät elokuun lopussa vuonna 1969, ja siirryttyä kiertäväksi julistajaksi, tuli työnjatkajaksi lokakuun alusta Veikko Alastalo, joka palveli seurakuntaa vajaan vuoden eli syyskuuhun, 1970, jolloin hän terveydellisistä syistä johtuen joutui jättämään saarnaajan tehtävät. Hänen aikanaan hankittiin rukoushuoneelle uusi flyygeli säestyssoittimeksi.

1970-luku

Vasta syyskuun alusta 1971 seurakunta sai uuden paimenen, Osmo Vallin. 176-jäseninen seurakunta teki rohkean päätöksen ja osti uuden asunto-osakkeen saarnaajan virka-asunnoksi, koska vuokra-asuntoja ei ollut saatavilla. Monien seurakuntalaisten ottaessa henkilöhtaisen lainan saarnaajan asunnon rahoittamiseksi, jäi seurakunnan pankkilaina pieneksi, kun lähes puolet kauppahinnasta voitiin maksaa käteisellä.

Teetupatyö sai Riihimäellä alkunsa kun muutamia nuoria oli tullut uskoon ja he halusivat tehdä työtä kaupungin nuorten hyväksi. Vuonna 1972 keväällä seurakunta vuokrasi omakotitalon Keskuskadun ja Valtakäyrän kulmauksesta. Rakennus kunnostettiin sisäpuolelta ja monet kadun nuoret saivat siellä käydessään keskustella ongelmistaan teekupin äärellä. Tulipa jotkut heistä uskoonkin! Kiinteistö oli seurakunnalla vuokrattuna n. neljä vuotta.

1970-luvulla aloitettiin myös kotilähetystyö. Hengellisiä kirjoja ja lehtiä tarjottiin koteihin ja ihmisten kanssa keskusteltiin. Näin tavoitettiin monia, joita tavallisella kokoustoiminnalla ei saavuteta. Hyvä Sanoma -lehtiä tilattiin ns. korttelitilauksena sitä haluaville. Noin vuoden ajan oli myös evankelista Arvo Haapala palkattuna tähän työhön yhdessä Hyvinkään seurakunnan kanssa.

Lapsityötä tehtiin 1970-luvulla vilkkaasti: Esimerkiksi vuonna 1974 oli pyhäkouluja ja kerhoja yhdeksässä eri paikassa ja opettajia yhteensä 20.

Alkuvuosina oli rukoushuoneen alakerta vuokrattuna verstas- ja varastotiloiksi. Saadut vuokratulot olivatkin tarpeen seurakunnan taloudessa. Vuonna 1976 alakerta saneerattiin seurakunnan omaan käyttöön, ja näin saatiin ruokasali, joka oli myös tarpeen pyhäkoulu- ja kerhotyössä.

1980-luku

Osmo Vallin apuna oli seurakuntatyössä vuosina 1980-1983 osa-aikaisena saarnaajana Henry Hedman 1-2 viikkoa kuukaudessa. Muulloinkin, vuosien varrella, hän on eri tavoin palvellut seurakuntaa. Vuonna 1982 siunattiin Eino Komonen Oitin rukouspiirin vetäjäksi ja vastaavasti vuonna 1983 Sakari Kaakinen Lopelle, jossa on rukouspiirillä itsenäinen toiminta ja oma rukoushuone.

Helmikuun alusta vuonna 1984 saimme nuorisotyöntekijäksi Usko Blommendahlin. Hän joutui kuitenkin alusta alkaen hoitamaan seurakunnan paimenen tehtäviä, koska Osmo Valli oli joutunut pitkälle sairaslomalle. Elokuussa Osmo-veli palasi työhön, mutta joutui jäämään sairaseläkkeelle vuoden 1985 alusta palveltuaan seurakuntaa yli 13 vuotta.

Henry Hedman on toiminut Riihimäellä ja monissa muissakin seurakunnissa mm. evankelistana ja pastorina.

Näihin aikoihin suoritettiin rukoushuoneen laajennus, koska oli ilmennyt monia epäkohtia toimintaa ajatellen. Seurakunta hyväksyi arkkitehti Veikko Gröhnin suunnitelman, joka toisi lisätilaa keittiöön, pyhäkoulu- ja kerhotyöhön, saniteettitiloihin, kirjamyyntiin, eteiseen, kokoussaliin n. sata lisäpaikkaa, vahtimestarin asuntoon yhden huoneen lisää ja ilmastointi ajanmukaistuisi. Saneeraus alkoi keväällä vuonna 1985. Päävastuun suuressa urakassa kantoi veljemme Erkki Lahtinen, kuten jo lukuisissa aiemmissakin rakennus- ja remonttitöissä. Työ tehtiin taas pääosin talkoilla. Saneerausta varten otettava pankkivelka jäi varsin kohtuulliseksi, koska Vallit ostivat seurakunnan asunto-osakkeen. Laajennustyön aikana kokoukset pidettiin pääosin kerhotalolla ja kodeissa. Nuoret kokoontuivat myös Hämeentornin kerhohuoneessa. Uusitun rukoushuoneen vihkiäisjuhlaa saatiin viettää 20.4.1986. Juhlapuhujana oli Kai Antturi.

Varsinaisen seurakuntakuoron toiminta oli ollut pysähdyksissä yli kaksi vuotta kuoronjohtaja Antti Salosen toimikauden jälkeen. Vihkiäisjuhlassa lauloi Tuomo Tammen johtama juhlakuoro, joka on edelleen jatkanut seurakuntakuorona, ottaen myöhemmin nimen Gospelkuoro Credo!

Nuoret halusivat tehdä teetupatyötä kadulla. Työvälineeksi löytyi Orimattilasta vanha bussi, joka oli kunnostettu tätä työtä varten. Uskallusta löytyi vielä lisälainaa varten ja teetupabussi ostettiin. Osto on osoittautunut vuosien myötä onnistuneeksi, sillä bussi on palvellut vanhuudestaan huolimatta teetupana, lastenleireillä ja telttakokouksissa.

Pekka Mustonen tuli saarnaajaksi 1.8.1986. Yhdessä Usko Blommendahlin kanssa hän teki seurakuntatyötä syksyyn 1987 asti, jolloin Usko-veli muutti pois paikkakunnalta. Koska lähettimme Risto ja Anneli Ropo olivat tulleet pidemmälle lomalle Suomeen kesällä 1987, seurakunta pyysi Risto Ropon toiseksi saarnaajaksi. Pekka Mustosen jäädessä pois seurakuntatyöstä keväällä 1989, jäi vastuu Risto Ropolle. Jumala johdatti Riston rinnalle Frans Hartikaisen 19.6.1989.

1990-luku

Ropot palasivat lähetystyöhön Japaniin kesällä 1990 ja uudelleen lomansa jälkeen vuonna 1996. Frans Hartikainen toimi seurakunnan saarnaajana käytännössä koko 90-luvun ajan (kesästä 1989 syksyyn 1999). Keväällä 1999 nuorisopastorina aloitti Hannu Kuosmanen.

Viime vuosina on tullut mukaan uusia toimintamuotoja kuten äiti-lapsipiiri, raamattupiiri, varkkikerho ja tiedotustiimi. Kouluille ja päiväkodeille lahjoitettiin Lasten parhaat kertomukset-sarja ja kaupunkilaisille on pidetty avoimien ovien päiviä jne.

Seurakunta tekee huomattavaa avustustyötä eri muodoissaan. Vuonna 1999 on aloitettu ns. torstai-ruokailut, joiden keskeisenä tavoitteena on tarjota ruokaa, vaateapua, hartaushetkiä ja sielunhoitoa työttömille, kadun miehille ja naisille ja muillekin halukkaille. Ruokapaketteja on jaossa muinakin päivinä. Toimintaa on ollut johtamassa Kerttu Lahtinen.

Karjalaan suuntautuvaa avustus- ja lähetystyötä on seurakunnasta tehty yhdessä Imatralaisten kanssa Antrean, Enson ja Jääsken alueilla vuodesta 1993 alkaen noin kolmen vuoden ajan. Työn tuloksena on Jääskeen syntynytkin pieni seurakunta.

Evankelista Teuvo Teittinen on yhdessä vaimonsa kanssa tehnyt monia evankelioimis- ja humanitäärisen avun vientimatkoja mm. Itä-Eurooppaan ja Intiaan. Myös Erkki ja Airi Hirvonen ovat toimineet seurakunnan evankelistoina, ja Erkki on vastannut ns. evankelioimisryhmästä.

Jukka ja Pirjo Perttu ovat olleet seurakunnan tukemina aktiotyössä Intiassa ja Sudanissa. Sudanissa kehitysaputyössä he olivat LKA:n palkkaamina.

Maakunnallisessa koulutyössä seurakunta on vuodesta 1976 lähtien taloudellisesti tukenut mm. Sauli Leppästä, Ari Joensuuta ja myöhemmin Jarmo Sinervää, sekä omasta seurakunnasta lähteneitä Kirsi Mäkelää (nyk. Kangas), Pirjo Kuismaa (nyk. Perttu), Riitta Vuorelaa (nyk. Ahola) ja Markku Karjalaista.

Vielä on joukko työntekijöitä, jotka ovat palvelleet seurakuntaamme lyhyitä jaksoja kuluneiden vuosien aikana tai ovat olleet evankeliumin työssä kotimaassa.

Evankelistat: Veikko Piho, Väinö Vilkko, Raimo Hatava, Elli ja Kalle Hasto, Juhani Pesu, Laila Toivanen, Elina Holopainen, Sirkka Karjalainen, Helli Havumäki, Irma Falck, Jorma Katajaroutio, Inkeri Ikonen, Kaino Juutilainen, Reima Flytström ja Ogo Chime.

Seurakunnan vuosikertomuksia lukiessamme voimme todeta, kuinka lukuisia raamatunopetus-, teltta- ja herätyskokouksia on pidetty vierailevien sananjulistajien ja seurakunnan omien työntekijöiden toimesta. Kiitollisena muistamme heitä kaikkia. Säännöllisen seurakuntatyön lisäksi on järjestetty monia musiikkijuhlia ym. tapahtumia ja niiden kautta on usein saavutettu paljon kuulijoita.

Kuten kaikesta edellä olevasta käy ilmi, voimme todeta, että 50 vuoteen sisältyy paljon tapahtumia ja toimintaa, alusta näihin päiviin asti. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ollut itse toiminta, vaan Pyhässä Hengessä julistettu Jumalan Sana. Se on saavuttanut sydämiä ja ihmisiä on tullut uskoon, niin täällä Riihimäellä, ympäristössä ja lähetyskentillä. Pienestä alle 20 hengen joukosta on vähitellen kasvanut yli 300 hengen vireä seurakunta.

2000-luku

Uuden vuosituhannen alku käynnistyi seurakunnassa ilman paimenta. Keväällä 2000 seurakunta kutsui pastoriksi Simo Pesosen, joka oli ollut viime vuodet lähetystyössä Itävallassa. Pesosten tulojuhlaa juhlittiin 1.10.2000, ja Simo siirtyi maaliskuussa 2005 vastaavaan tehtävään Korson Helluntaiseurakuntaan.

Hannu Kuosmanen jätti nuorisopastorin tehtävät joulukuussa 2004, sillä hän on siirtynyt lähetys- ja kehitysaputyön tehtäviin.

Vuoden 2005 alusta seurakunnan pastoreina ovat toimineet teologian maisteri Henry Hedman (seurakuntapastori) sekä Mikko Kujala (nuorisopastori). Henry siirtyi maaliskuussa 2009 muihin tehtäviin. Mikko Kujala jäi pois seurakunnan palveluksesta kesällä 2009.

Loppuvuodesta 2009 seurakunta kutsui palvelukseensa kaksi henkilöä, seurakuntapastori Kauko Uusilan ja nuorisopastori Veli-Pekka Haaralan. Heidän ja muun aktiivisen seurakuntaväen voimin toimintaa edelleen kehitetään ja Jumalan Sanaa pidetään esillä kaupungissa monin tavoin. Riihimäen Kotikirkon toiminnat hoidetaan valtaosin talkootöinä. Riihimäen seútukunnan lisäksi seurakunta on halunnut evankelioida lähetyskentillä. Kotikirkolla on tällä hetkellä Aasiassa yksi ja Afrikassa kaksi lähettiperhettä.

Kesällä 2012 Veli-Pekka Haarala muutti paikkakunnalta opiskelunsa takia. Nuorisopastorin tehtävään valittiin Ari Juntunen, joka aloitti työnsä alkusyksystä 2012.